Perheen kanssa matkailu on monelle varmasti tuttua. Oman kesälomamatkani innoittamana kysyin LinkedInissä kontakteiltani heidän kokemuksiaan perhematkailusta Suomessa. Kysyin erityisesti hyviä esimerkkejä, joita voitaisiin hyödyntää kansallisesti perhematkailun kehittämisessä. Ja kyllä näitä hienoja esimerkkejä sitten tulikin esille, kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille!
Lapsiperheitä voi huomioida monella muullakin tapaa. Ahvenanmaan Park Ålandian vastaanottotiskillä on lapsille korotetut portaat ja Jyväskylän Scandicista saa lapset pienet muistipelit. Taitaa Sokos Hotelleillakin olla oma lahjus lapsille. Jyväskylän Sokos Hotel Paviljongissa oli jopa pääsiäismunan metsästystä lapsille pääsiäisenä ja Radisson Blue Seaside antoi lapsille ikioman yövalon.
Miten viedä liiketoiminta sitten seuraavalle tasolle ja tuottaa sellaisia elämyksiä, joista ihmiset puhuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Kannattaa ehkä lähteä liikkeelle asiakaspalvelusta:
Milla Öystilä kirjoittaa Itiksen Lucky Bastard hampurilaisravintolasta: Lapset huomioitu joka kerran mainiosti. Palaan foliota tms. on kääräisty joku pikkulahja (tikkari) joka odottaa sitä että ruoka on syöty. Tarjoilijapoika vielä kertoi mytyn olevan norsu ja sekös naurattaa. Nuoren kundin palveluasenne ei järkähtänyt edes nuorimmaisen heittäytyessä sisääntulossa lattialle huutaen 'täällä on pahaa ruokaa'. Kävivät yhdessä tutustumassa kokkiin ja lopputuksena syöty ruoka ja yläfemmat hlökunnan kans. Itiksessä lapset haluaa aina tuonne ei mäkkäreihin.
Anne Lukkarila kirjoittaa Pyhä-Luoston eräästä ravintolasta seuraavaa: olin ystävättäreni ja meidän alakouluikäisten vuotiaiden tyttäriemme kanssa ravintolassa ja koulutuksessa ollut nuori miestarjoilija saapui pöytään. Tarjoilija ojensi a la carte listat meille KAIKILLE. Kun tilausten vuoro tuli, tarjoilija kysyi lapsilta suoraan silmiin katsoen mitä he tilaisivat. Juomatilauksen hän kysyi lapsilta myös suoraan. Tytöt tunsivat olevansa prinsessoja ja tilasivat polleasti maitoa. Kun ruoat ja juomat tulivat pöytään, tarjoilija kaatoi tyttöjen maidon laseihin valkoinen kangasliina käsivarrellaan yhtä arvokkaasti kuin meidän viinit lasiin. Tytöt ovat nyt jo kohta täysi-ikäisiä ja muistavat tuon vieläkin. Tyttöjen ryhti koheni pöydässä ja normi kylpylähotelliruokailu nousi illalliseksi ja todelliseksi tapakoulutukskokemukseksi. Paljon puhutaan lasten käyttäytymisestä Suomessa ravintoloissa. Ehkäpä tarjoilijoille pitäisi opettaa jo ammattiopetusvaiheessa, miten lapsiasiakkaita kohdellaan niin, että samalla heistä kasvaa pienestä pitäen ravintolakulttuuria arvostavia asiakkaita?
 |
| Perhematkalla |
Parhaita esimerkkejä perheystävällisestä matkailukohteesta
Kovinkaan monimutkaisia asioita ei yrityksessä tai kohteessa tarvitse olla, että se olisi perheystävällisempi. Puuhanurkat, valokuvauspaikat, erilaiset aktiviteetit ja työpajat, matkamuistot, rooliasut ja pienet lahjat lapsille esimerkiksi ruokaa odottaessa vievät jo pitkälle. Voisi sanoa, että lapsiperheet jo odottavat, että yrityksessä on tarjolla jotain tekemistä lapsille ja heille sopivat astiat ruokailua varten, mutta tämä on vain perustaso. Lelut ja viihdykkeet ovat monin paikoin vuosia vanhoja ja sen näköisiäkin, vaikka niiden uusiminen ei olisi iso investointi. Lisäksi näitä uusia tavaroita voisi hyödyntää markkinoinnissa ja saada jo kerran käyneet asiakkaat tulemaan takaisin.Lapsiperheitä voi huomioida monella muullakin tapaa. Ahvenanmaan Park Ålandian vastaanottotiskillä on lapsille korotetut portaat ja Jyväskylän Scandicista saa lapset pienet muistipelit. Taitaa Sokos Hotelleillakin olla oma lahjus lapsille. Jyväskylän Sokos Hotel Paviljongissa oli jopa pääsiäismunan metsästystä lapsille pääsiäisenä ja Radisson Blue Seaside antoi lapsille ikioman yövalon.
Miten viedä liiketoiminta sitten seuraavalle tasolle ja tuottaa sellaisia elämyksiä, joista ihmiset puhuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Kannattaa ehkä lähteä liikkeelle asiakaspalvelusta:
Milla Öystilä kirjoittaa Itiksen Lucky Bastard hampurilaisravintolasta: Lapset huomioitu joka kerran mainiosti. Palaan foliota tms. on kääräisty joku pikkulahja (tikkari) joka odottaa sitä että ruoka on syöty. Tarjoilijapoika vielä kertoi mytyn olevan norsu ja sekös naurattaa. Nuoren kundin palveluasenne ei järkähtänyt edes nuorimmaisen heittäytyessä sisääntulossa lattialle huutaen 'täällä on pahaa ruokaa'. Kävivät yhdessä tutustumassa kokkiin ja lopputuksena syöty ruoka ja yläfemmat hlökunnan kans. Itiksessä lapset haluaa aina tuonne ei mäkkäreihin.
Anne Lukkarila kirjoittaa Pyhä-Luoston eräästä ravintolasta seuraavaa: olin ystävättäreni ja meidän alakouluikäisten vuotiaiden tyttäriemme kanssa ravintolassa ja koulutuksessa ollut nuori miestarjoilija saapui pöytään. Tarjoilija ojensi a la carte listat meille KAIKILLE. Kun tilausten vuoro tuli, tarjoilija kysyi lapsilta suoraan silmiin katsoen mitä he tilaisivat. Juomatilauksen hän kysyi lapsilta myös suoraan. Tytöt tunsivat olevansa prinsessoja ja tilasivat polleasti maitoa. Kun ruoat ja juomat tulivat pöytään, tarjoilija kaatoi tyttöjen maidon laseihin valkoinen kangasliina käsivarrellaan yhtä arvokkaasti kuin meidän viinit lasiin. Tytöt ovat nyt jo kohta täysi-ikäisiä ja muistavat tuon vieläkin. Tyttöjen ryhti koheni pöydässä ja normi kylpylähotelliruokailu nousi illalliseksi ja todelliseksi tapakoulutukskokemukseksi. Paljon puhutaan lasten käyttäytymisestä Suomessa ravintoloissa. Ehkäpä tarjoilijoille pitäisi opettaa jo ammattiopetusvaiheessa, miten lapsiasiakkaita kohdellaan niin, että samalla heistä kasvaa pienestä pitäen ravintolakulttuuria arvostavia asiakkaita?
Asiakkaistahan pääsee eroon ihan normaalillakin palvelulla, mutta vaatii paljon, että heidät saa takaisin, kerta toisensa jälkeen.
Keskustelun perusteella voidaan todeta, että etenkin ruokaan liittyen tasoa voisi nostaa. Kovin moni tuskin on tyytyväinen, jos lapsille on vain einesruokaa tarjota? Lisäksi hyvänä palveluna voidaan pitää sitä, että asiakaspalvelijat kohtelevat lapsia ihmisinä eikä vain vanhempien riippakivinä. Palveluita voidaan suunnata vielä pidemmälle perhematkailijoiden suuntaan ja tarjota esimerkiksi tietoa lähimmistä leikkipaikoista tai sisäpuistoista; mitä kaikkea tekemistä lähistöllä on lapsille. Majoituspaikoissakin voisi laajemmin olla mahdollisuus lapsille saada iltapalaa.
Pitää kuitenkin muistaa, että LinkedInillä tavoittamani ihmiset eivät välttämättä edusta Suomen kansan syviä rivejä. Kuten Muumilaaksossakin on huomattu, "perheiden erilaiset tarpeet ja tavat sekä käytännöt johtavat monesti tyytymättömyyteen." Joka tapauksessa matkailualalla on paljon kehitettävää perheiden ja etenkin lasten huomioimisessa. Yleensä nimittäin aikuisetkin ovat tyytyväisiä kun lapset ovat onnellisia!
Kirjoittanut Juho Pesonen (tutkimuspäällikkö, matkailualan opetus- ja tutkimuskeskus, juho.pesonen[at]uef.fi, www.twitter.com/eppuJ, www.juhopesonen.com)
Kehitettävää perhematkailussa vielä riittää...
Kysyin myös, mihin ongelmiin tai kehityskohteisiin ihmiset ovat törmänneet matkaillessaan Suomessa perheensä kanssa. Monet näyttävät pitävän ruokatarjontaa ongelmana, sillä lapsille kyllä löytyy nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja hampurilaisia, mutta kunnon kotiruokaa on vaikea löytää, etenkin lounasajan ulkopuolella. Etniset ravintolat kuitenkin tarjoavat usein vaihtoehdon perinteiselle pikaruualle. Kyllä poikkeuksiakin alkaa kuitenkin löytyä esimerkiksi Anttolanhovista Mikkelistä tai Timitran Linnasta Lieksasta. Lasten ateriat voi myös nimetä hauskasti. Annosten koon ja hinnan optimoinnissa voisi lisäksi olla joustavuutta
Keskustelun perusteella voidaan todeta, että etenkin ruokaan liittyen tasoa voisi nostaa. Kovin moni tuskin on tyytyväinen, jos lapsille on vain einesruokaa tarjota? Lisäksi hyvänä palveluna voidaan pitää sitä, että asiakaspalvelijat kohtelevat lapsia ihmisinä eikä vain vanhempien riippakivinä. Palveluita voidaan suunnata vielä pidemmälle perhematkailijoiden suuntaan ja tarjota esimerkiksi tietoa lähimmistä leikkipaikoista tai sisäpuistoista; mitä kaikkea tekemistä lähistöllä on lapsille. Majoituspaikoissakin voisi laajemmin olla mahdollisuus lapsille saada iltapalaa.
Pitää kuitenkin muistaa, että LinkedInillä tavoittamani ihmiset eivät välttämättä edusta Suomen kansan syviä rivejä. Kuten Muumilaaksossakin on huomattu, "perheiden erilaiset tarpeet ja tavat sekä käytännöt johtavat monesti tyytymättömyyteen." Joka tapauksessa matkailualalla on paljon kehitettävää perheiden ja etenkin lasten huomioimisessa. Yleensä nimittäin aikuisetkin ovat tyytyväisiä kun lapset ovat onnellisia!
Kirjoittanut Juho Pesonen (tutkimuspäällikkö, matkailualan opetus- ja tutkimuskeskus, juho.pesonen[at]uef.fi, www.twitter.com/eppuJ, www.juhopesonen.com)
Kommentit
Lähetä kommentti