Elämä ekosysteemeissä, matkailussakin

Ekosysteemi on varmasti tuttu käsite, mutta mitä tarkoitetaan ekosysteemipalveluilla ja miten moiset palvelut koskettavat matkailualaa? Ekosysteemi –sana on hypännyt biologian oppikirjoista ihmisen luomiin ympäristöihin jo pari vuosikymmentä sitten. Nykyisin se putkahtaa käsitteenä esiin arkikielessäkin tuotteista ja palveluista puhuttaessa. Aluksi minusta tuntui kamalta ajatus, että luonnon prosesseille pyritään antamaan raha-arvo, jotta niiden merkitys olisi tunnistettavissa. Kasvit tuottavat happea, maaperä suodattaa veden, pölyttäjät uurastavat työllään marjasadon, mikrobit hoitavat jätteet ja puhdistavat saasteet, madot ja muut pieneläjät muokkaavat ja tuottavat hedelmällistä multaa. Näiden luonnon tuottamien hyödykkeiden tai palvelujen arvo pyritään ilmaisemaan taloudellisin mittarein ja saattamaan näin osaksi eri toimenpiteiden vaikuttavuuslaskelmia.

ERASMUS-vaihto Zakopanessa

Konkreettisemmaksi asia tuli tänä keväänä, kun pääsin ERASMUS –henkilöstövaihtoon Puolaan. Professori Anna Dluwsksaja (Kazimierz Wielki University of Bydgoszczc) osallistui Matkailualan verkostoyliopiston Planning, Branding and Designing a Tourism Destination –opintojakson opetukseen Kolilla. Hän ehdotti vaihtoviikkoni kohteeksi Zakopanea ja teemaksi Zakopanen ja Kolin alueiden kulttuuristen ekosysteemipalvelujen tarkastelua matkailun näkökulmasta. Mutta mitä se tarkoittasi käytännössä?

Huhtikuun lopulla Zakopanessa oli vielä melko hiljaista. Siitä huolimatta suosituilla poluilla kuljimme jonossa ja vuoristomaja oli täpö täynnä luokkaretkeläisiä. Kaikesta näki, että yrittäjät varautuivat alkavaan sesonkiin ja suuriin turistimääriin. Matkamuistomyymälöitä oli riveittäin, näköalapaikoilla odottivat pölkkybaarit ja ruokakojut avaamistaan. Paikallisen matkailutoimiston väki arvioi, että vuodessa Zakopanessa käy 1-3 miljoonaa matkailijaa, tarkempaa tietoa ei ole saatavilla. Päiväkävijöitä on paljon. Infrastruktuuri vaatii sijoituksia, mutta päiväkävijät jättävät alueelle vähemmän rahaa kuin alueelle pitempään majoittuvat. Moottoritie Krakovasta Zakopaneen valmistuu hitaasti sitä mukaa, kun maanomistajien kanssa päästään sopimuksiin tien linjauksista. Laki sallii rakentaa omakotitaloihin jopa 15 huonetta majoituskäyttöön, mutta usein huoneita paljon enemmän. Zakopanen talot olivat kieltämättä komeita ja isoja. Yrittäjät ja maanomistajat pitävät määräysvallan perinteen mukaisesti omissa käsissään, sitä ei pystynyt rajoittamaan edes kommunistihallinto. Tatran huiput kohoavat Zakopanen ympäristössä noin kahteen ja puoleen kilometriin, vuoristojärvet houkuttelevat retkeilijöitä ja alueen rakennuskulttuuri on omaleimaista. Vähä-Puolan alueella ja Krakovassa arvioitiin vuonna 2016 käyneen 14,9 miljoonaa matkailijaa, joista ulkomaisia 3,2 miljoonaa. Vähintään yhden yön heistä vietti alueella 11,5 miljoonaa kävijää. Kasvua edelliseen vuoteen oli miljoonan matkailijan verran, mikä johtui katollisen kirkon Maailman nuorisopäivän –tapahtumista. Krakova, Zakopane ja Wieliczkan suolakaivos ovat tärkeimmät vierailukohteet. Zakopanen suosio on tässä joukossa kasvamassa. Kolin kansallispuistossa vieraili viime vuonna 181 000 kävijää, Pohjois-Karjalassa ulkomaisia yöpymisiä tilastoitiin 450 000. Muistini mukaan Kolin paikalliset asukkaat eivät olleet kovin innostuneita suojelusta, vaan puiston puolesta kerättiin yli 80 000 allekirjoituksen adressi; ainutlaatuinen luonto ja alueen kulttuuriarvot haluttiin turvata kasvavan matkailijamäärän ja laajenevan rakentamisen paineessa.

Koli ja Zakopane

Molempien alueiden luontoarvot on tunnistettu suojelustatuksella. Kolin kansallispuisto perustettiin 1991, Tatra National Park 1954. Molemmat alueet kuuluvat myös Unescon biosfäärin suojelualueisiin, joiden tavoitteena on edistää kestävän kehityksen mukaisia käytäntöjä ja osaamista. Matkailun kehittyminen liittyy molemmissa maissa 1800-luvun kansallisuusaatteen heräämiseen. Taiteilijat kulkivat eturivissä, loivat töillään merkitystä ja tekivät alueet osaksi kansallista kulttuuriperintöä. Krakovan ja Zakopanen museoita kierrellessä vakuuttuu, että Euroopan kulttuuriperintö on yhteinen kertomus, johon kansalliset ja alueelliset erityispiirteet kerrostuvat ja sekoittuvat, muovautuvat uusiksi variaatioiksi. Koli ja Zakopane olisivat varmasti erinomaisen antoisat kohteet avaamaan kulttuuristen ekosysteemipalvelujen muutosta yli sadan vuoden perspektiivillä; luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen historian pitkää kaarta ja horisonttia tulevaan. Kulttuuristen ekosysteemipalvelujen arviointi edellyttää laajaa ja monitieteistä asiantuntemusta ja eri väestöryhmien osallistumista, mutta tuloksena olisi todennäköisesti uutta ymmärrystä alueesta ja sen kyvystä sopeutua muutoksiin, uusia palveluja ja kumppanuuksia niiden toteuttamisessa.

Ekosysteemipalvelut luokitellaan neljään ryhmään: tuotantopalvelut, sääntelypalvelut, kulttuuripalvelut ja tukipalvelut (www.metsa.fi/ekosysteemipalvelut). Kulttuuriset ekosysteemipalvelut sisältävät inhimillisen toiminnan ja vuorovaikutuksen (muut ekosysteemipalvelut): maisema ja sen historia ja merkitykset, paikalliskulttuuri ja elinkeinot, ekosysteemialue inspiraation lähteenä, ja siihen liittyvät taideteokset, koulutus ja kasvatus, tietojärjestelmät, uskomukset, tarinat, perinnearvot sekä virkistys ja hyvinvointi.

Kirjoittanut Ulla Ritola-Pesonen, suunnittelupäällikkö, matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos (ulla.ritola-pesonen@uef.fi)