Castle to Castle vuonna 2013

Kirjoittanut Riitta Eronen

Aku Ankan viime vuoden huhtikuisessa numerossa Roope Ankka rientää Akun ja poikien kanssa pikkubussi pomppien kohti Olavinlinnaa. Roope sanoo, että tuota kivikasaa pitää hurauttaa katsomaan, koska hän on saanut kuuman vinkin. Olavinlinna on myytävänä! Saneeraussuunnitelma on valmiina; kylpylä ja sisähuvipuisto täydentäisivät mukavasti äveriään ankan hotellitarjontaa Pohjan perukoilla.

Castle to Castle – linnaverkosto on punonut tyystin toisenlaiset strategiat; se uskoo linnojen omaan vetovoimaan ja haluaa kasvattaa sitä aivan toisenlaisin keinoin. Verkostolla onkin takana työntäyteinen vuosi ja edessä hankkeen viimeinen vuosikolmannes. Nyt jo nähdään aika hyvin, miten hankkeen tavoitteet ovat toteutumassa; onko yhteistyö laajentunut, onko syntymässä kulttuurimatkailureitti, mitä uusia tuotteita ja palveluja syntyy, millainen on tulossa Linnapäiväkonseptista ja julkaistaanko kirjat. 

Tuotteita

Vuoden 2013 aikana Heritage Interpretation-valmennusohjelma ja tuotteiden kehittäminen jatkui Suomessa ja Venäjällä. Uusia linnatuotteita tuli valmiiksi. Seuraavassa joitakin esimerkkejä: 

Kouvolan matkailuoppaat tarjoavat nyt opastettua kiertoajelua, jonka aikana Utin valleilla tavataan muun muassa kuningas Kustaa III. Kierros valottaa myös lähempänä nykyaikaa olevaa  Kouvolan seudun sotilashistoriaa.

Uusi opastettu kierros Linnanmäkeä pitkin ja poikin tuli valmiiksi Lappeenrannassa. Siinä korven eukko kuljettaa vieraitaan linnoituksessa perehdyttäen heitä alueen historiaan ja haastelee omal murteellaan.  

Haminalainen teatterivaikuttaja Hannu Kaukiainen tuotti hienon monologinäytelmän Hamina - elämäni linnoitus. Näytelmä kertoo Haminan linnoituksen viimeisestä päälliköstä, kenraalimajuri Dimitri Anikejeffistä. Näytelmää esitettiin Haminassa museon vintillä kesän aikana. 

Venäläiset partnerit ovat kehittäneet suuren määrän erilaisia opastuskierroksia, historiatyöpajoja ja interaktiivisia pelejä. Näistä olkoot esimerkkinä Pähkinälinnan teatralisoitu ekskursio Historiaa elämänkohtaloissa, Elä historiaa –savityöpaja Viipurin linnassa ja Rurikin druzhina –roolipeli Vanhassa Laatokassa. Venäläisillä on runsaasti uutta tarjontaa myös lapsille.

Myös uusia museokauppatuotteita on syntynyt. Esimerkiksi kouvolalainen Pia Liila on ideoinut ja valmistanut linnoitusaiheisia pronssikoruja ja savonlinnalainen Alisa Kuzmina julkaissut Suvorovin kanavat -opaskirjan, jota venäläiset asiakkaat jo innokkaasti ostavat Olavinlinnan museokaupasta. Viipurilaisen keramiikkataiteilijan Aleksei Kolosovin okariinopässit ovat puolestaan tehneet loikan rajan yli; nyt pässiä, Olavinlinnan avainsymbolia, myydään linnan museokaupassa kahtena eri kokona. Museoviraston pässintuontiprojekti kävi myös hyvästä maahantuonnin oppitunnista linnaverkostolle.

Olavinlinnan okariinopässit. Kuva Museovirasto.

Näkyvyyttä

Fortforum.org-verkkopalvelu avattiin yleisölle marraskuussa. Palvelu tarjoaa matkailijalle tietoa linnojen ja linnoitusten historiasta ja palveluista sekä opastaa kohteeseen. Verkkopalvelussa on runsaasti myös muuta linnakohtaista aineistoa, kuten valokuvagalleria, videoita, tarinoita ja tietoja esinelöydöistä. Verkkopalvelun sisältöjä täydennetään edelleen. Palvelun kielet ovat suomi, venäjä ja englanti. Palvelun tuleva ylläpitäjä on Castle to Castle -hankkeen toinen venäläinen partneri, Pietarin kaupungin historian museo. 

Linnojen näkyvyyttä parantavat myös hankkeessa tuotettavat julkaisut, jotka olivat myös työn alla museoviraston vetämänä. Piakkoin valmistuva matkailijalle tarkoitettu opaskirja kertoo linnakohteiden historiasta ja nykypäivästä palveluineen. Toinen kirja sisältää kokoelman eri lähteistä koottuja linnatarinoita. Kirjat julkaistaan suomi-ruotsi- ja englanti-venäjä-painoksina. Molemmat sopivat hyvin johdatukseksi matkalle linnoihin, mutta ne ovat myös erinomaisia matkamuistoja. Kirjat ovat herättäneet kiinnostusta julkisuudessa jo ennen valmistumistaan, mikä johtunee siitä, että vastaavia eri kielisiä esityksiä ei ole ollut saatavilla. Varsinkin Kyminlinnasta ja Utista on olemassa hyvin vähän matkailijalle tarkoitettua aineistoa.

Museovirasto valmistelee myös Linnasta linnaan -näyttelyä, joka esittelee linnoja ja linnoituksia  matkailukohteina ja lisäksi myös arkeologisten kaivausten esinelöytöjä. Näyttelystä tulee kaksi kopiota, toinen kiertämään Suomea ja toinen Venäjää.

Tapahtumia

Kuluneen vuoden aikana linnaverkosto järjesti myös runsaasti tapahtumia. Isoimman kokonaisuuden niistä muodostivat Linnapäivät. Linnapäivästä on tarkoitus tulla koko linnaverkostoa tunnetuksi tekevä, kaikissa kohteissa järjestettävä vuosittainen tapahtuma. Päiviä on järjestetty nyt jo kahtena kesänä, ja luonnollista on, että toisella kerralla järjestelyt ovat saaneet lisää linjakkuutta ja harkittua sisältöä. Kokemuksista koottu palaute on tutkittu ja nyt konseptin ainekset ovat koossa.

Venäjän puolella Linnapäivä järjestettiin viime kesäkaudella viidessä linnakohteessa. Ohjelmat sisälsivät muun muassa rekonstruoituja historiaesityksiä, opastuskierroksia, musiikkia eri muodoissaan, tanssia, historialuentoja, näyttelyjä ja pelejä. Venäläiset partnerit kertoivat, että rekonstruoidut esitykset ovat siellä kaikista eniten yleisön suosiossa. Vauhdikkailta ja värikkäiltä ne näyttävätkin. Suurinta yleisömenestystä nautti Pähkinälinnan Linnapäivä 7.9.2013 – kävijöitä  linnasaarella oli noin viisi tuhatta. 

Toissa kesänä Olavinlinna järjesti Linnapäivän yhteistyössä Savonlinnan kaupungin perinteisen Syystulet-tapahtuman kanssa. Viime kesänä Olavinlinna yhteistyökumppaneineen toteutti Linnapäivän itsenäisenä tapahtumana 24.8.2013. Tuolloin linnassa kävi reilusti yli tuhat vierailijaa, mikä ylitti tavoitteen usealla sadalla. Yleisömenestykseen voidaan nähdä monta syytä; monipuolinen tiedottaminen osui maaliinsa, venäläisten lomakausi oli vielä vauhdissa ja sää sattui olemaan loistava. Päivän asiakaspalautteen mukaan Linnalla on vetovoimaa!

Nyt tilanne on jalostunut siihen, että Linnapäivä ja Syystulet yhdistyvät ensi kesänä Savonlinnan keskiaikatapahtumaksi. Wanhassa Savonlinnassa järjestetään elokuun lopussa kesäkauden päätösjuhla, suuri keskiaikatapahtuma. Tapahtuman järjestelyistä vastaavat Savonlinnaan hankkeen aikana perustettu, Anne Säkkisen johtama Mustanvirran keskiaikaseura, Savonlinnan kulttuuritoimi, Savonlinnan maakuntamuseo ja Museovirasto. Järjestäjät toivottavat myös vapaaehtoiset työtekijät mukaan, sillä iso tapahtuma vaatii paljon tekijöitä.

Jo yli vuosikymmenen jatkuneen perinteen mukaan linnaverkosto piti oman seminaarinsa Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin yhteydessä. Nyt linnaverkosto palasi ikään kuin juurilleen. Vuoden 2013 foorumi järjestettiin Novgorodissa, samassa paikassa, jossa vuonna 2001 Museoviraston silloinen pääjohtaja Henrik Lilius lausui kulttuurimatkailun kehittämiseen tähtäävän suomalais-venäläisen linnayhteistyön syntysanat! Näistä sanoista yhteistyöverkosto on laajentunut ja edennyt yhteisiin kehittämishankkeisiin, linnoja on tuotteistettu ja nyt panostetaan parempaan näkyvyyteen ja pääsyyn matkailumarkkinoille. Uuden ohjelmakauden kynnyksellä pohditaan myös tulevaa yhteistyötä. 

Museovirasto järjestää vuosittain Museokauppaseminaarin ja myyjäiset Kansallismuseossa Helsingissä. Tänä syksynä seminaari järjestettiin Savonlinnassa Castle to Castle –hankkeen osana Venäjä-yhteistyöhön painottuneena. Tässä Rajatonta museokauppaa –seminaarissa kuultiin esityksiä muun muassa museokauppojen toiminnasta venäläisissä linnoituksissa, venäläisten asiakkaiden ostotottumuksista museokaupoissa Suomessa ja museokauppatuotteiden kehittämisestä. 

Seminaariin liittyneet museokauppatuotteiden myyjäiset järjestettiin Olavinlinnassa. Myyjäisissä tuotteitaan toivat tarjolle lukuisat suomalaiset museokaupat ja yksi virolainen sekä Castle to Castle – hankkeessa museokauppatuotteita kehittäneet suomalaiset ja venäläiset käsityöläisyrittäjät.  Myyjäiset ja seminaari toimivat hyvänä verkostoitumistilaisuutena, koska liikkeellä oli paljon museoalan toimijoita merkittävistä suomalaisista museoista ja myös Venäjältä. Seminaariosallistujia oli noin 70 ja myyjäisissä kävi noin 900 henkeä.

Pietarin historiallinen museo järjesti lokakuussa Pietari-Paavalin linnoituksessa kansainvälisen konferenssin Restoration, Conservation and Museumification of Historical Fortresses. Konferenssiin kuului myös vierailu Pähkinälinnaan. Osallistujat olivat museoalan asiantuntijoita Venäjältä, Suomesta, Virosta, Valko-Venäjältä ja Latviasta. Myös jotkut rakennusalan yritykset osallistuivat ja esittelivät uusia materiaaleja ja tekniikoita.

Viime vuoden tapahtumiin pitää lisätä vielä hankepartnereiden matka Ivangorodiin kesäkuun lopussa. Monissa yhteyksissä on tullut esiin, että Castle to Castle –hankkeen linnakohteet ovat hyvin erilaisia keskenään. Ivangorodin erityisyyteen hanketoimijat pääsivät perehtymään hyvin konkreettisesti, kun hankkeen projektiryhmä ja ohjausryhmä pitivät siellä kokouksensa kesäkuun lopussa. 

Kokousväki kävi tutustumassa Narvajoen toisella puolella sijaitsevaan Narvan linnaan. Matka tehtiin jalan, kaikki normaalit rajamuodollisuudet maahantulokortteineen tietysti läpikäyden. Oli varsin hieno kokemus kävellä siltaa pitkin Venäjältä Viroon ja Euroopan Unioniin ja takaisin kauniissa maisemassa, jota kaksi linnaa komisti. Vapaa-aikana rajanylittävää kävelyä harrastettiin vielä lisää, ja ylitysnopeus riippui tietysti siitä, kuinka paljon muita samaan suuntaan menijöitä sattui jonossa olemaan. Autoja näytti riittävän mukavasti molempiin suuntiin tällä Tallinna-Pietari-reitillä ja yhdellä idän ja lännen rajalla. 

 Ivangorodin linnoitus ja Narvan linna. Kuva Fortforum.

Omanlaisiansa linnoituksia

Edellä tuli selostettua Ivangorodin erityisyyttä. Mutta ehkäpä kaikki ovat erityisiä? Olavinlinna seisoo saarellaan kompaktina kokonaisuutena, se on auki vuoden ympäri ja sillä on vakituista henkilökuntaa. Saarella sijaitsee myös Pähkinälinna, Nevan suussa Laatokan puolella. Vesimatka linnaan on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Olavinlinnassa, mutta Pietarin miljoonat asukkaat ovat ihan vieressä. Ei ihme jos isojen tapahtumien aikaan kuljetukset takkuavat. Molemmat linnat ovat jo vanhastaan tehneet yhteistyötä erilaisten ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Kotkassa Kyminlinnan mahtava tähtilinnoitus etsii vielä käyttäjiään, sillä ei ole hirveän kauan siitä, kun alue saatiin raivattua turvalliseksi Puolustusvoimien lähdön jälkeen. Jos taas seisoo poliisiaseman rappusilla Haminassa, ei välttämättä tajua olevansa keskellä Haminan linnoitusta vaikka ympäristö vanhalta ja arvokkaalta näyttääkin. Tuon linnoituksen yksi sakara, Hamina Bastioni, on sitä vastoin vilkas tapahtuma-areena ja monien tiedossa. Kummassakaan, ei Kotkassa eikä Haminassa ole varsinaista organisaatiota linnoituksen ympärillä, joten niiden tilanne poikkeaa tältäkin osin kovasti monista muista.  

Kenraali Suvorovin rakennelmat Utissa, Utin vallit, elävät hiljaiseloaan metsän keskellä Kouvolan lähellä. Lappeenrannan linnoitus on taas tyystin erilainen. Sen alueella on museoita, kauppoja, ravintoloita ja radioasema. Linnoituksessa asuu myös noin 70 ihmistä. Täällä linnoituksen yrittäjät ja museot ovat jo vanhastaan toimineet yhdessä alueen vetovoiman lisäämiseksi. 

Kaprion linnoituksen uutiset ovat olleet viime aikoina hämmentäviä. Linnakkeessa  liikkumista on jouduttu rajoittamaan tuntuvasti turvallisuusvaatimusten takia. Kun muutama vuosi sitten kävin Kapriossa tavallisena matkailijana, muistan ajatelleeni, että aika jännittäviin paikkoihin siellä vierailijat pääsivät. Kiipeilin itsekin muurien päällä ja ihailin tätä paikoin raunioina olevaa, mutta omalla tavallaan hyvin kiehtovaa linnoitusta. Ympärillä avautui vehmas maisema. Mieleen jäi myös se, että tuona elokuun sunnuntaina linnoituksessa oli liikkeellä paljon väkeä. Erityisesti kiinnitin huomiota hääseurueisiin, jotka tulivat isolla joukolla käymään linnoituksessa ja ottivat paljon valokuvia monenlaisissa kokoonpanoissa linnoitus taustanaan. Monet näyttivät tulleen linnoitukseen myös piknikille. Linnoitus on selvästi tärkeä paikallisille asukkaille, mutta  se voi olla kiinnostava kohde laajemminkin. Toivottavasti linnoitus saa pikaisesti resursseja tilanteensa korjaamiseksi. 

 Hääpari Kapriossa. Kuva Fortforum

Vanhan Laatokan linnoituksen tienoot Pietarin itäpuolella puolestaan ovat päässeet valtakunnan kehittämisohjelmien piiriin; seudusta ollaan rakentamassa vetovoimaista matkailu- ja vapaa-ajankohdetta isolla budjetilla. Luonnollisesti se tietää lisähyvää myös linnoitukselle, joka on jo ennestäänkin merkittävä matkailukohde alueellaan. Vanhasta Laatokasta Pietariin on noin puolentoista tunnin automatka. 

Kuten edellä olevasta voi päätellä, linnaverkoston kohteet eivät taivu helposti samaan muottiin. Kohteiden erilaisuus on jouduttu huomaamaan hankkeen aikana moneen otteeseen. Niiden sijainti, juridinen ja taloudellinen asema, kunto ja henkilökunnan määrä, ja käytettävissä olevat resurssit ylipäätäänkin vaihtelevat. Hankesuunnitelman eräistä toimintaa yhtenäistävistä tavoitteista on jouduttu luopumaan. Esimerkiksi voidaan ottaa Linnapäivä. Alun perin oli tarkoitus, että tapahtuma järjestetään samana päivänä kaikissa kohteissa. Nyt tiedetään, että aivan perustelluista syistä Linnapäivää ei ainakaan toistaiseksi tulla viettämään samana ajankohtana kaikissa kohteissa,  ja päivän konseptikin kirjoitetaan löyhemmäksi kuin suunnitelmavaiheessa oli tarkoitus. Kohteet ovat erilaisia, joten tuloksetkin ovat erilaisia.Hankkeen kuluessa on kuitenkin huomattu, että erilaisuus ei estä tekemästä hyvää työtä yhdessä.

Linnareitti

Hankkeen loppuaikana linnaverkostolla on vielä paljon tehtävää tuotteiden viimeistelyssä, julkaisujen ja näyttelyn tuottamisessa, verkkopalvelun sisällön kehittämisessä ja markkinointisuunnitelman laatimisessa. Lisäpanostusta vaativat myös yhteydet matkailumarkkinoihin. 

Näiden lisäksi on jäljellä vielä varsin iso kysymys; hankesuunnitelmaan kuuluu Euroopan neuvoston kulttuurireitin statuksen hakeminen Castle to Castle –linnaverkostolle. Kun statuksen hakuprosessista ja reittiä koskevista tarkemmista vaatimuksista hankittiin lisätietoa, kävi selväksi, että tämä linnakokonaisuus  tuskin voisi saada statusta yksin.Tähän linnareittiin kuuluisi liian vähän maita, juuri näitä linnoja yhdistävää sisällöllistä teemaa olisi vaikea perustella, ja kokonaisuus itsenäisenä reittinäkin olisi liian pieni. Erilaisia vaihtoehtoja linnaverkoston laajentamiseksi pohdittiin hankkeen kokouksissa useasti.

Eräs varteenotettava ehdotus tulikin yllättäen oman verkoston ulkopuolelta: Novgorodin Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa Castle to Castle – verkostolle ehdotettiin, että linnaverkosto liittyisi jo olemassa olevaan St. Olav Ways –reittiin, joka toimii Norjan, Ruotsin ja Tanskan alueella. Reitin päämaja on Trondheimissa. Tämä Pyhän Olavin reitti on laajentumassa Novgorodiin ja siinä yhteydessä reittiä ollaan tuomassa Suomeen. Liittymisehdotuksen tekivät Pro  Nagu-yhdistyksen edustajat, joilla on tekeillä Pyhän Olavin osareitti Turun saaristoon. Linnaverkostolle olisi huomattavasti yksinkertaisempaa liittyä olemassa olevaan reittiin kuin hankkia oma status (jota tuskin saataisikaan), mutta yhtälailla reittikriteerien pitää täyttyä. Tämä yllätyskäänne on parhaillaan linnaverkostolla pohdittavana.  

http://www.uef.fi/fi/mot/castle-to-castle 
https://fortforum.org

http://yle.fi/uutiset/haminan_linnoitus_palaa_parrasvaloihin/6734829

http://www.mustanvirrankeskiaika.fi/
http://www.coe.int/t/dg4/cultureheritage/culture/routes/Olav_en.asp