Kirjoittanut Antti Honkanen
Osallistuin International Workshop of Sustainable Tourism tilaisuuteen Phnom Penhissä Kambodzassa. Kaupungissa vietin 62 tuntia, matkoihin sinne ja takaisin meni 72 tuntia. Minun kestävyyteni ei tahtonut riittää matkaan, joka muuten oli varsin antoisa.
IWST2012 oli poikkeuksellisen laadukas seminaari. Kaikki puhujat olivat panostaneet esityksiinsä ja esittivät argumenttinsä selkeästi. Puheenjohtajat osasivat asiansa eivätkä sallineet fraasien taakse piiloutumista. Myös keskustelu oli harvinaisen vilkasta. Osaltaan tämä tämä johtui siitä, että suurin osa puhujista minä mukaan lukien oli kutsuttuja ja matkakulut maksettu järjestäjien toimesta. Harva kehtaa mennä paikalle valmistautumattomana keskeneräistä paperia esittelemään toiselle puolelle maapalloa.
Tärkeintä tämän tyyppisissä tapaamisissa on verkostoituminen. Tähän tarkoitukseen tilaisuus sopi hyvin ja erityisesti kontakti aasialaisiin kollegoihin ovat arvokkaita. Matkailututkijoiden maailma on kuitenkin pieni. Tapasin seminaarissa Julia M. Lourencon (University of Minho), joka esitteli kestävän matkailun projektien arviointeihin liittyviä indikaattoreita. Hänen kollegansa ja samaan tutkimusprojektiin osallistunut Paula Remoaldo oli samanaikaisesti vierailemassa Savonlinnassa laitoksellamme.
Oma esitykseni keskittyi kulttuurisen kestävyyden indikaattoreihin. Matkailuelinkeinossa kulttuurinen kestävyys on tärkeää, sillä kulttuuri on eräs keskeisistä syistä matkustaa kohteeseen. Kulttuuria ei kuitenkaan tule ymmärtää vain taiteen korkeimmiksi saavutuksiksi, joskin niilläkin on tärkeä asema attraktioina, vaan laajemmin tietyssä paikassa vallitsevaksi elämäntavaksi. Keskeistä tällöin on kulttuurisen identiteetin ja tradition jatkuvuus, mutta myös yhteisöstä itsestään lähtevä muutos.
Kulttuurisen kestävyyden varmistamiseksi on kehitetty erilaisia indikaattoreita. Esimerkki yleisistä, mutta ei varsinaisesti matkailua varten kehitetuistä indikaattoreista on UNESCOn Culture for Development Indicator Suite. Sen ongelmana on soveltuvuus lähinnä valtioiden välisiin, ei kohdetason vertailuihin. Myös matkailun tarpeisiin on kehitetty indikaattoreita (esim. Choi & Sirakaya 2006), mutta niiden mittaaminen on hankalaa ja tulkinnanvaraista. Yleispäteviä helposti mitattavissa olevia indikaattoreita lienee mahdotonta kehittää, mutta mikäli kulttuurista kestävyyttä halutaan seurata, keskeisistä indikaattoreista tulisi olla jonkinlainen konsensus.
Keskustelut kollegoiden kanssa antoivat myös uutta tietoa. Kambodzassa ongelmaksi ovat muodostuneet sinällään hyvää tarkoittavat matkailijat, jotka auttamismielessä vierailevat paikallisissa lastenkodeissa. Lastenkoteja perustetaan puhtaasti ansaitsemismielessä virallisen valvonna ulkopuolella ja lapsia pidetään kurjissa olosuhteissa, jotta matkailijat lahjoittaisivat enemmän. Vierailuja on syytä välttää jo sen takia, että valmiiksi traumatisoituneet lapset kiintyvät helposti vieraisiin, jotka ovat vain käymässä. Lapsi saatetaan ”hylätä” useita kertoja päivässä kuukausi kuukauden jälkeen. Myös volunteer tourismilla on oma pimeä puolensa. Lisätietoja asiasta löytyy esimerkiksi täältä: http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforevisiting/
Kambodza kuuluu köyhiin, mutta nopeasti kehittyviin valtioihin. Maatalous on yhä pääelinkeino, mutta esimerkiksi vaateteollisuus on varsin vahva. Matkailun merkitys taloudelle on suuri ja se on kasvussa, vaikka matkailijamäärät ovat pienemmät kuin naapurimaissa Thaimaassa ja Vietnamissa. Kiinalaiset ovat tärkeä nopeasti kasvava matkailijaryhmä. Phnom Penhistä löytyy yhä Maolle omistettu katu, vaikka maolaisuudesta maassa on hyvin huonot kokemukset. Maalla on oma valuutta, mutta käytännössä ostokset maksetaan dollareissa pieni summia lukuunottamatta. Matkailijoita lähettävänä valtiona Kambodzan merkitys on vähäinen vielä pitkään.
Phnom Penhissä tärkeimmät nähtävyydet liittyvät kansanmurhaan. Kaupungin väkiluku on yhä pienempi mitä se oli ennen vuotta 1975, jolloin punaiset khmerit ottivat vallan ja pakottivat ihmiset muuttamaan maaseudulle kaupungeista. Jokainen yli 34-vuotias kambodzalainen on joutunut jollain tavalla kärsimään punaisten khmerien aikakaudesta, jolloin surmansa sai yli viidesosa väestöstä. Erityisen vainon kohteena olivat korkeasti koulutetut. Kambodzan matkailu on dark tourismia käsitteen täydessä merkityksessä, joskin toki muitakin nähtävyyksiä maasta löytyy.
Kuva 1. Tuol Sleng nimisen punakhmerien aikaisen vankilan säännöt englanniksi käännettynä. Vankilassa kuoli ainakin 17.000 ihmistä. Selviytyneiden määrä vaihtelee eri lähteissä, mutta puhutaan muutamista tai maksimissaan muutamista kymmenistä ihmisistä.
Kambodza tunnetaan myös seksiturismista. Siihen liittyviä baareja ei voi olla näkemättä kaupungin keskustassa - tai todennäköisesti jokaisessa baarissa on tarjontaa tavalla tai toisella. Arviolta kymmenesosan epäillään olevan ihmiskaupan uhreja. Prostituoidun ammatti on vaarallinen, sillä peräti joka kahdeksannen epäillään olevan HIV-positiivinen. Väestötasolla HIV-positiivisten osuus on saatu painettua alas kahdesta prosentista yhteen onnistuneen valistuskampanjan avulla.
Muille matkailijoille suurin riski on liikenne. Etuajo-oikeus näyttäisi olevan säännelty hyvin yksinkertaisesti. Jokaisella on oikeus mennä ensin ja missään tapauksessa jalankulkijoita ei tarvitse päästää kadun yli. Mopot ja mopotaksit eli tuk-tukit ovat vallitseva liikenneväline. Tuk-tukien kuskit ovat uskomatoman taitavia pujotellessaan liikenteen seassa. Kyyti on halpaa ja toimivaa.
Kuva 2. Mopo on yleisin kulkuväline Phnom Penhin rähjäisen viehättävässä keskustassa.
Paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa oli kyltti, jossa kiellettiin valokuvaus, koirat ja aseen tuominen sisälle. Jos jälkimmäinen tuottaa negatiivisia tunnetiloja, vastapainoksi matkailijoille järjestetään retkiä, joilla pääsee ampumaan konekiväärillä. Aseet ovat yhä ongelma Kambodzassa ja esimerkiksi uusrikkaat ovat välillä selvitelleet välejään ampumalla yökerhoissa.
Phnom Penhissä kannattaa käydä, mutta pitemmäksi aikaa kuin kahdeksi päiväksi. Kontakteja aasialaisiin matkailututkijoihin ja -asiantuntijoihin olisi syytä lisätä. Tulevaisuus on siellä niin matkailjoita vastaanottavien kuin lähettävien valtioidenkin osalta. Kambodza on kehityksessä jäljessä naapureitaan, mutta talouskasvu on voimakasta.
Paluumatkalla opin tärkeän matkailuyritysten kotisivuihin liittyvän rajoitteen yrittäessäni laittaa tätä kirjoituksta laitoksemme blogiin Kantonin lentokentällä. Jos tähtää Kiinan markkinoille, nettisivustoa ei kannata tehdä blogipohjalle. Useimmat blogialustat ovat kiellettyjen sivujen listalla.
Osallistuin International Workshop of Sustainable Tourism tilaisuuteen Phnom Penhissä Kambodzassa. Kaupungissa vietin 62 tuntia, matkoihin sinne ja takaisin meni 72 tuntia. Minun kestävyyteni ei tahtonut riittää matkaan, joka muuten oli varsin antoisa.
IWST2012 oli poikkeuksellisen laadukas seminaari. Kaikki puhujat olivat panostaneet esityksiinsä ja esittivät argumenttinsä selkeästi. Puheenjohtajat osasivat asiansa eivätkä sallineet fraasien taakse piiloutumista. Myös keskustelu oli harvinaisen vilkasta. Osaltaan tämä tämä johtui siitä, että suurin osa puhujista minä mukaan lukien oli kutsuttuja ja matkakulut maksettu järjestäjien toimesta. Harva kehtaa mennä paikalle valmistautumattomana keskeneräistä paperia esittelemään toiselle puolelle maapalloa.
Tärkeintä tämän tyyppisissä tapaamisissa on verkostoituminen. Tähän tarkoitukseen tilaisuus sopi hyvin ja erityisesti kontakti aasialaisiin kollegoihin ovat arvokkaita. Matkailututkijoiden maailma on kuitenkin pieni. Tapasin seminaarissa Julia M. Lourencon (University of Minho), joka esitteli kestävän matkailun projektien arviointeihin liittyviä indikaattoreita. Hänen kollegansa ja samaan tutkimusprojektiin osallistunut Paula Remoaldo oli samanaikaisesti vierailemassa Savonlinnassa laitoksellamme.
Oma esitykseni keskittyi kulttuurisen kestävyyden indikaattoreihin. Matkailuelinkeinossa kulttuurinen kestävyys on tärkeää, sillä kulttuuri on eräs keskeisistä syistä matkustaa kohteeseen. Kulttuuria ei kuitenkaan tule ymmärtää vain taiteen korkeimmiksi saavutuksiksi, joskin niilläkin on tärkeä asema attraktioina, vaan laajemmin tietyssä paikassa vallitsevaksi elämäntavaksi. Keskeistä tällöin on kulttuurisen identiteetin ja tradition jatkuvuus, mutta myös yhteisöstä itsestään lähtevä muutos.
Kulttuurisen kestävyyden varmistamiseksi on kehitetty erilaisia indikaattoreita. Esimerkki yleisistä, mutta ei varsinaisesti matkailua varten kehitetuistä indikaattoreista on UNESCOn Culture for Development Indicator Suite. Sen ongelmana on soveltuvuus lähinnä valtioiden välisiin, ei kohdetason vertailuihin. Myös matkailun tarpeisiin on kehitetty indikaattoreita (esim. Choi & Sirakaya 2006), mutta niiden mittaaminen on hankalaa ja tulkinnanvaraista. Yleispäteviä helposti mitattavissa olevia indikaattoreita lienee mahdotonta kehittää, mutta mikäli kulttuurista kestävyyttä halutaan seurata, keskeisistä indikaattoreista tulisi olla jonkinlainen konsensus.
Keskustelut kollegoiden kanssa antoivat myös uutta tietoa. Kambodzassa ongelmaksi ovat muodostuneet sinällään hyvää tarkoittavat matkailijat, jotka auttamismielessä vierailevat paikallisissa lastenkodeissa. Lastenkoteja perustetaan puhtaasti ansaitsemismielessä virallisen valvonna ulkopuolella ja lapsia pidetään kurjissa olosuhteissa, jotta matkailijat lahjoittaisivat enemmän. Vierailuja on syytä välttää jo sen takia, että valmiiksi traumatisoituneet lapset kiintyvät helposti vieraisiin, jotka ovat vain käymässä. Lapsi saatetaan ”hylätä” useita kertoja päivässä kuukausi kuukauden jälkeen. Myös volunteer tourismilla on oma pimeä puolensa. Lisätietoja asiasta löytyy esimerkiksi täältä: http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforevisiting/
Kambodza kuuluu köyhiin, mutta nopeasti kehittyviin valtioihin. Maatalous on yhä pääelinkeino, mutta esimerkiksi vaateteollisuus on varsin vahva. Matkailun merkitys taloudelle on suuri ja se on kasvussa, vaikka matkailijamäärät ovat pienemmät kuin naapurimaissa Thaimaassa ja Vietnamissa. Kiinalaiset ovat tärkeä nopeasti kasvava matkailijaryhmä. Phnom Penhistä löytyy yhä Maolle omistettu katu, vaikka maolaisuudesta maassa on hyvin huonot kokemukset. Maalla on oma valuutta, mutta käytännössä ostokset maksetaan dollareissa pieni summia lukuunottamatta. Matkailijoita lähettävänä valtiona Kambodzan merkitys on vähäinen vielä pitkään.
Phnom Penhissä tärkeimmät nähtävyydet liittyvät kansanmurhaan. Kaupungin väkiluku on yhä pienempi mitä se oli ennen vuotta 1975, jolloin punaiset khmerit ottivat vallan ja pakottivat ihmiset muuttamaan maaseudulle kaupungeista. Jokainen yli 34-vuotias kambodzalainen on joutunut jollain tavalla kärsimään punaisten khmerien aikakaudesta, jolloin surmansa sai yli viidesosa väestöstä. Erityisen vainon kohteena olivat korkeasti koulutetut. Kambodzan matkailu on dark tourismia käsitteen täydessä merkityksessä, joskin toki muitakin nähtävyyksiä maasta löytyy.
Kambodza tunnetaan myös seksiturismista. Siihen liittyviä baareja ei voi olla näkemättä kaupungin keskustassa - tai todennäköisesti jokaisessa baarissa on tarjontaa tavalla tai toisella. Arviolta kymmenesosan epäillään olevan ihmiskaupan uhreja. Prostituoidun ammatti on vaarallinen, sillä peräti joka kahdeksannen epäillään olevan HIV-positiivinen. Väestötasolla HIV-positiivisten osuus on saatu painettua alas kahdesta prosentista yhteen onnistuneen valistuskampanjan avulla.
Muille matkailijoille suurin riski on liikenne. Etuajo-oikeus näyttäisi olevan säännelty hyvin yksinkertaisesti. Jokaisella on oikeus mennä ensin ja missään tapauksessa jalankulkijoita ei tarvitse päästää kadun yli. Mopot ja mopotaksit eli tuk-tukit ovat vallitseva liikenneväline. Tuk-tukien kuskit ovat uskomatoman taitavia pujotellessaan liikenteen seassa. Kyyti on halpaa ja toimivaa.
Paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa oli kyltti, jossa kiellettiin valokuvaus, koirat ja aseen tuominen sisälle. Jos jälkimmäinen tuottaa negatiivisia tunnetiloja, vastapainoksi matkailijoille järjestetään retkiä, joilla pääsee ampumaan konekiväärillä. Aseet ovat yhä ongelma Kambodzassa ja esimerkiksi uusrikkaat ovat välillä selvitelleet välejään ampumalla yökerhoissa.
Phnom Penhissä kannattaa käydä, mutta pitemmäksi aikaa kuin kahdeksi päiväksi. Kontakteja aasialaisiin matkailututkijoihin ja -asiantuntijoihin olisi syytä lisätä. Tulevaisuus on siellä niin matkailjoita vastaanottavien kuin lähettävien valtioidenkin osalta. Kambodza on kehityksessä jäljessä naapureitaan, mutta talouskasvu on voimakasta.
Paluumatkalla opin tärkeän matkailuyritysten kotisivuihin liittyvän rajoitteen yrittäessäni laittaa tätä kirjoituksta laitoksemme blogiin Kantonin lentokentällä. Jos tähtää Kiinan markkinoille, nettisivustoa ei kannata tehdä blogipohjalle. Useimmat blogialustat ovat kiellettyjen sivujen listalla.
Kommentit
Lähetä kommentti