Kirjoittanut Mervi Hiltunen
Kesälomalla Kemiönsaaressa teimme retken Taalintehtaalta
Kasnäsiin. Maantietä pitkin matkaan menisi autolla parikymmentä minuuttia,
mutta meidän elämysretkemme kesti kolmisen tuntia. Matka taittui saariston
yhteysaluksella Rosala II:lla. Lautalla oli meidän ja muutaman muun turistin
lisäksi matkustajina kymmenkunta saaristosuomalaista. Heistä suurin osa oli luultavasti
kesäasukkaita, mutta ehkäpä joku myös ympärivuotisesti saaristossa asuva.
Reilun kolmen tunnin aikana alus poikkesi puolen tusinassa
saaristolaissatamassa, vei ja nouti matkustajia, postia, tavaroita ja
roska-astioita. Paikallista saaristolaiselämää oli kiinnostavaa seurata aluksen
kannelta. Aurinko paistoi koko iltapäivän, meri kimmelsi ja raikas tuuli
tuiversi kasvoilla. Lokit kirkuivat, luotoja ja saaria tuntui riittävän loputtomiin,
mökkejäkin oli lähes joka saarella, ja valkoisia purjeveneitä lipui ulapalla. Saksalaiset
ystävämme olivat haltioissaan. Alukselta sai ostaa jäätelöä ja juomia, ja pienen
maksun sai tiputtaa kolikkopurkkiin. Poikien kanssa päästiin käymään kapteenin
komentosillalla seuraamassa navigointia, voi että mikä tuuri! Perille Kasnäsiin
tultaessa olimme ainoat jäljellä olevat matkustajat. Mutta saman tien Rosala II
täyttyi uusista matkustajista ja jatkoi matkaansa mantereelta saaristoon
uudelle reitille. Saksalaiset ystävämme päivittelivät lomamatkansa aikana
suomalaisten tavaroiden ja palvelujen kalleutta. Suomi on kallis matkailumaa,
sitä ei todellakaan käy kiistäminen. Iltapäivä Saaristomerellä risteillen ei kuitenkaan
maksanut mitään. Yhteysalukset ovat ilmaisia, osa yleistä väyläverkostoa. Mitä helmiä
meillä onkaan tarjolla matkailijoille! Pitäisikö tällaisia elämyksiä
markkinoida matkailijoille entistä aktiivisemmin, vai jättäisimmekö sittenkin osan
aarteista löytöretkeilijöiden löydettäväksi?
Rosala II Reittikartta
Kommentit
Lähetä kommentti