Kirjoittanut Antti Honkanen, julkaistu alunperin osoitteessa www.matkailututkimus.fi 4.5.2011.
Olen tähän asti suhtautunut varsin epäilevästi matkailuun liittyviin mobiilisovelluksiin. En sen takia, että epäilisin niiden hyödyllisyyttä vaan yhteysongelmien takia. Sovellusten tuoma lisäarvo on suurin ulkomailla, mutta niiden edellyttämän datasiirron hinta on aivan liian korkea. Käyttäjällä ei myöskään ole ennen sovelluksen käyttöönottoa riittävää tietoa käytön aiheuttamista kustannuksista, jolloin käytön tuomaa lisäarvoa suhteessa kustannuksiin ei ole pystynyt arvioimaan.
Jopa kännykkään liitetyn sähköpostin käyttäminen saattaa aiheuttaa ikäviä yllätyksiä varsinkin jos avaa liitteitä. Itä-Suomen yliopistossa varsin monella kollegallani on omakohtaista kokemusta asiasta. Datalle tyypillinen maksu Euroopan ulkopuolella on 0,60 €/50 kt, jolloin isojen liitetiedostojen avaaminen voi tulla kalliiksi, mutta kerran tai kaksi päivän aikana tapahtuva sähköpostien tarkastaminen jää vielä kohtuuhintaiseksi. Töitä ei pääse enää pakoon konferenssimatkallakaan, mutta online-tilassa olemisesta ei ole voitu puhua.
Olen itse Internetin suurkuluttaja. Omistan neljä tietokonetta, kaksi kännykkää ja tablet-tietokoneen sekä niihin tarvittavat liittymät. Ja on työantajakin minut parilla vempeleellä ja liittymällä varustanut. Näillä vehkeillä olen pääosan valveillaoloajasta yhteyden päässä. Minut tavoittaakin usein nopeammin sähköpostilla kuin tekstiviestillä.
Lukuisista vempeleistä ja liittymistä huolimatta matkustaminen ulkomaille on tähän asti merkinnyt siirtymistä offline-tilaan, joskin hotelleissa yhteys yleensä löytyy – ainakin niistä, joihin minä suostun menemään. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Suojaamattomia wlan-verkkoja alkaa olla käytettävissä yleisesti.
Olen kevään aikana käynyt Englannissa, Venäjällä, Bulgariassa, Virossa ja USAssa. Kaikissa maissa wlan-verkkoja oli yleisesti saatavilla, mutta paras tilanne oli Bulgariassa. Plovdivin katuja kävellessä ei tarvinnut montaa sataa metriä edetä ja avoin verkko oli käytettävissä. Myös Virossa verkkoja oli varsin helposti saatavilla. Wlan-teknologia on sen verran halpaa, että niiden yleistyminen ei edellytä erityisen korkeaa elintasoa.
Venäjällä julkiset verkot ovat harvemmassa, mutta yllättäen Seattlessa tilanne oli heikoin. Kahvilat, hotellit ja muut yritykset ylläpitivät verkkoja, mutta niiden käyttäminen vaati salasanaa, joka tarjottiin vain tietyin, yleensä asiakassuhteeseen perustuvin ehdoin. Seattle onkin Microsoftin Bill Gatesin kotikaupunki ja kyseinen firma on ollut suljettujen järjestelmien suosija. Yllättäen Seattlessa oli myös eniten teknisiä ongelmia ja hotellin wlan-verkko oli käytännössä alhaalla lähes joka päivä jossain välissä ja jouduin roikkumaan kahviloissa.
Suomessa tilanne on ollut erikoinen. Suojaamattoman wlan-verkon käyttäminen ilman omistajan lupaa on ollut rangaistavaa. Laki ei koskenut niitä tilanteita, joissa verkko on tarkoitettu julkiseen käyttöön, mutta monesti käyttäjän on ollut vaikea tietää luvallisuudesta. Onneksi tietoyhteiskuntaan sopimaton laki muutettiin viime kuussa. Nähtäväksi jää, tuleeko vapaassa käytössä olevia wlan-verkkoja aiempaa enemmän.
Matkailun mobiilisovellutusten kannalta wlan-verkkojen yleistyminen antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Matkailija ei ole enää offline, vaan hän pystyy hyödyntämään sovellutuksia – jos ei koko aikaa niin kuitenkin useassa pisteessä kaupungilla kävellessään. Sovellutusten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että käyttäminen pitäisi olla mahdollista niin, että verkossa ei olla koko aikaa.
Varausjärjestelmissä tämä ei ole ongelma. Matkailija menee esimerkiksi kahvilaan ja tekee varauksen siellä. Sen sijaan monessa muussa sovellutuksessa, esimerkiksi sähköisissä matkaoppaissa, oletuksena on yllättävän usein online-tila. Seattle-oppaasta, jossa kartta-aineistoa piti ladata käytön aikana, ei ollut hyötyä. Sama koskee sinänsä näppärää Googlen translator-sovellutusta. Sovellus kääntää jopa puhetta kohtuullisen näppärästi ja sillä pystyy hoitamaan yksinkertaisia asioita vieraalla kielellä, vaikka olisi täysi ummikko. Kuitenkin yleensä tilanteissa, joissa puhutun kielen kääntämiseen olisi tarvetta – Bulgariassa näin kävi – on harvoin käytössä Internet-yhteyttä vaan kyse on esimerkiksi taksikuskista. Hyvä sovellus toimii jossain määrin myös offline-tilassa.
Kännyköiden mahdollisuuksista matkailuelinkeinossa on puhuttu jo vuosikymmen. Henkilökohtaisesti en edelleenkään kaipaa puhelinta, joka täyttyy tuotemainoksista kun kävelen matkakohteessa. Sen sijaan monista palveluiden käyttämiseen liittyvistä sovelluksista on iloa. Esimerkiksi American Airlinesin sovelluksesta oli varsin näppärää seurata miten lentokoneen korjaaminen edistyi, varsinkin kun koneen miehistö ei asiasta juurikaan tiedottanut.
Internetin alkuaikoina kovin moni taloudellisesti kannattava palvelu liittyi matkailuun. Mobiilisovelluksissa matkailuelinkeinon edelläkävijän asema ei ole ollut helppoa yhteysvaikeuksien takia. Wlan-verkkojen yleistymisen myötä tilanne on muuttumassa. Ainakin itse käytän niitä yhä enemmän ja nimenomaan matkakohteessa liikkuessa – en vain hotellissa. Palvelun menestyksellisyys vaatii kuitenkin toimivan idean siitä, mitä lisäarvoa se tuottaa matkailijalle ja kuinka kätevästi hän voi käyttää sitä vain ajoittain käytössä olevien yhteyksien avulla.
Vielä kun löytyisi ratkaisu siihen, että iPhonen akku kestäisi käyttöä. Kyseisen puhelinmerkin käyttäjät kun tunnistaa siitä, että heidän katseensa pälyilee aina pistorasiaa. Mobiilikäytön esteitä sekin.
Olen tähän asti suhtautunut varsin epäilevästi matkailuun liittyviin mobiilisovelluksiin. En sen takia, että epäilisin niiden hyödyllisyyttä vaan yhteysongelmien takia. Sovellusten tuoma lisäarvo on suurin ulkomailla, mutta niiden edellyttämän datasiirron hinta on aivan liian korkea. Käyttäjällä ei myöskään ole ennen sovelluksen käyttöönottoa riittävää tietoa käytön aiheuttamista kustannuksista, jolloin käytön tuomaa lisäarvoa suhteessa kustannuksiin ei ole pystynyt arvioimaan.
Jopa kännykkään liitetyn sähköpostin käyttäminen saattaa aiheuttaa ikäviä yllätyksiä varsinkin jos avaa liitteitä. Itä-Suomen yliopistossa varsin monella kollegallani on omakohtaista kokemusta asiasta. Datalle tyypillinen maksu Euroopan ulkopuolella on 0,60 €/50 kt, jolloin isojen liitetiedostojen avaaminen voi tulla kalliiksi, mutta kerran tai kaksi päivän aikana tapahtuva sähköpostien tarkastaminen jää vielä kohtuuhintaiseksi. Töitä ei pääse enää pakoon konferenssimatkallakaan, mutta online-tilassa olemisesta ei ole voitu puhua.
Olen itse Internetin suurkuluttaja. Omistan neljä tietokonetta, kaksi kännykkää ja tablet-tietokoneen sekä niihin tarvittavat liittymät. Ja on työantajakin minut parilla vempeleellä ja liittymällä varustanut. Näillä vehkeillä olen pääosan valveillaoloajasta yhteyden päässä. Minut tavoittaakin usein nopeammin sähköpostilla kuin tekstiviestillä.
Lukuisista vempeleistä ja liittymistä huolimatta matkustaminen ulkomaille on tähän asti merkinnyt siirtymistä offline-tilaan, joskin hotelleissa yhteys yleensä löytyy – ainakin niistä, joihin minä suostun menemään. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Suojaamattomia wlan-verkkoja alkaa olla käytettävissä yleisesti.
Olen kevään aikana käynyt Englannissa, Venäjällä, Bulgariassa, Virossa ja USAssa. Kaikissa maissa wlan-verkkoja oli yleisesti saatavilla, mutta paras tilanne oli Bulgariassa. Plovdivin katuja kävellessä ei tarvinnut montaa sataa metriä edetä ja avoin verkko oli käytettävissä. Myös Virossa verkkoja oli varsin helposti saatavilla. Wlan-teknologia on sen verran halpaa, että niiden yleistyminen ei edellytä erityisen korkeaa elintasoa.
Venäjällä julkiset verkot ovat harvemmassa, mutta yllättäen Seattlessa tilanne oli heikoin. Kahvilat, hotellit ja muut yritykset ylläpitivät verkkoja, mutta niiden käyttäminen vaati salasanaa, joka tarjottiin vain tietyin, yleensä asiakassuhteeseen perustuvin ehdoin. Seattle onkin Microsoftin Bill Gatesin kotikaupunki ja kyseinen firma on ollut suljettujen järjestelmien suosija. Yllättäen Seattlessa oli myös eniten teknisiä ongelmia ja hotellin wlan-verkko oli käytännössä alhaalla lähes joka päivä jossain välissä ja jouduin roikkumaan kahviloissa.
Suomessa tilanne on ollut erikoinen. Suojaamattoman wlan-verkon käyttäminen ilman omistajan lupaa on ollut rangaistavaa. Laki ei koskenut niitä tilanteita, joissa verkko on tarkoitettu julkiseen käyttöön, mutta monesti käyttäjän on ollut vaikea tietää luvallisuudesta. Onneksi tietoyhteiskuntaan sopimaton laki muutettiin viime kuussa. Nähtäväksi jää, tuleeko vapaassa käytössä olevia wlan-verkkoja aiempaa enemmän.
Matkailun mobiilisovellutusten kannalta wlan-verkkojen yleistyminen antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Matkailija ei ole enää offline, vaan hän pystyy hyödyntämään sovellutuksia – jos ei koko aikaa niin kuitenkin useassa pisteessä kaupungilla kävellessään. Sovellutusten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että käyttäminen pitäisi olla mahdollista niin, että verkossa ei olla koko aikaa.
Varausjärjestelmissä tämä ei ole ongelma. Matkailija menee esimerkiksi kahvilaan ja tekee varauksen siellä. Sen sijaan monessa muussa sovellutuksessa, esimerkiksi sähköisissä matkaoppaissa, oletuksena on yllättävän usein online-tila. Seattle-oppaasta, jossa kartta-aineistoa piti ladata käytön aikana, ei ollut hyötyä. Sama koskee sinänsä näppärää Googlen translator-sovellutusta. Sovellus kääntää jopa puhetta kohtuullisen näppärästi ja sillä pystyy hoitamaan yksinkertaisia asioita vieraalla kielellä, vaikka olisi täysi ummikko. Kuitenkin yleensä tilanteissa, joissa puhutun kielen kääntämiseen olisi tarvetta – Bulgariassa näin kävi – on harvoin käytössä Internet-yhteyttä vaan kyse on esimerkiksi taksikuskista. Hyvä sovellus toimii jossain määrin myös offline-tilassa.
Kännyköiden mahdollisuuksista matkailuelinkeinossa on puhuttu jo vuosikymmen. Henkilökohtaisesti en edelleenkään kaipaa puhelinta, joka täyttyy tuotemainoksista kun kävelen matkakohteessa. Sen sijaan monista palveluiden käyttämiseen liittyvistä sovelluksista on iloa. Esimerkiksi American Airlinesin sovelluksesta oli varsin näppärää seurata miten lentokoneen korjaaminen edistyi, varsinkin kun koneen miehistö ei asiasta juurikaan tiedottanut.
Internetin alkuaikoina kovin moni taloudellisesti kannattava palvelu liittyi matkailuun. Mobiilisovelluksissa matkailuelinkeinon edelläkävijän asema ei ole ollut helppoa yhteysvaikeuksien takia. Wlan-verkkojen yleistymisen myötä tilanne on muuttumassa. Ainakin itse käytän niitä yhä enemmän ja nimenomaan matkakohteessa liikkuessa – en vain hotellissa. Palvelun menestyksellisyys vaatii kuitenkin toimivan idean siitä, mitä lisäarvoa se tuottaa matkailijalle ja kuinka kätevästi hän voi käyttää sitä vain ajoittain käytössä olevien yhteyksien avulla.
Vielä kun löytyisi ratkaisu siihen, että iPhonen akku kestäisi käyttöä. Kyseisen puhelinmerkin käyttäjät kun tunnistaa siitä, että heidän katseensa pälyilee aina pistorasiaa. Mobiilikäytön esteitä sekin.
Kommentit
Lähetä kommentti