Matkailututkimuksessa kestävästä kehityksestä on puhuttu lähes yhtä kauan kuin käsite on ollut olemassa ja matkailuelinkeinossakin siihen suhtaudutaan vakavasti. Olettamuksena on myös, että sen huomioiminen toimii kilpailutekijänä. Matkailuteollisuuden ei olekaan järkevää tuhota yhtä raaka-ainettaan, luontoa. Ilmastonmuutoksen kannalta matkailulla on kuitenkin negatiivisia vaikutuksia.
UNWTO-järjestön arvion mukaan matkailun osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöstä on 5 prosenttia. Tästä liikenteen osuus on 75 prosenttia ja matkakohteessa tapahtuvien aktiviteettien vain 25 prosenttia. IPCC puolestaan arvioi, että yksin lentoliikenteestä aiheutuu 3% kokonaispäästöistä. Matkakohteessa matkailijat voivat olla vastuullisia ja elinkeino toimia esimerkillisesti, mutta matkustaminen itsessään synnyttää haitallisia päästöjä.
Paljonko on paljon -tyyppiset kysymykset ovat vaikeita. Matkailu ei ole merkittävin syy ilmastonmuutokselle. Sen ongelma on kuitenkin kasvu. Kansainvälinen matkailu on muutamaa yksittäistä vuotta lukuun ottamatta kasvanut joka vuosi. Suurin kasvupotentiaali on tällä hetkellä esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, joissa kasvua on ollut jopa 10 prosenttia vuosittain. Vaikka päästöjä pystyttäisiin vähentämään matkustajaa kohti, kasvun seurauksena kokonaispäästöt lisääntyvät tulevaisuudessa. Matkailuelinkeino ei ole pienentämässä vaan lisäämässä kasvihuonepäästöjään maailmanlaajuisesti vaikka toiminnassa kiinnitetään huomiota ympäristöystävällisyyteen. Voidaankin sanoa, että merkittävintä ekomatkailua on matkustamattomuus.
Matkailun päästöjä on mahdollista vähentää teknologisin keinoin, rajoituksilla ja verotuksella sekä muuttamalla ihmisten asenteita. Esimerkiksi lentokoneiden teknologinen kehitys tekee niistä polttoainetaloudellisempia. Matkailun kasvu syö kuitenkin teknologian kehittymisen tuoman edun. Vaikka lentoyhtiöiden välillä on eroja keskimääräisen polttoainekulutuksen suhteen, kalustoa ympäristöystävälliseksi muutettaessa vanha kone ei useinkaan poistu liikenteestä vaan jatkaa sitä jossain muualla. Uudet vähäpäästöiset konetyypit eivät korvaa vanhoja vaan lisäävät ilmailuliikenteen määrää.
Matkailua voidaan rajoittaa lainsäädännöllä. Esimerkiksi viisumisäännökset vähentävät matkailua, mutta niistä ollaan pikemminkin luopumassa kuin lisäämässä. Verotuksella kulutusta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja erilaisia ekoveroja on kokeiltu useassa matkakohteessa. Lentoliikenne on tulossa osaksi päästökauppaa, mikä korottaa lentolippujen hintoja jonkin verran.
Matkailijoiden asenteita voidaan muuttaa ekomatkailua suosiviksi, mutta ehkä myös kotiin jäämistä tukeviksi. Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen esittää matkailun ja elämystuotannon klusteriohjelman vuosijulkaisussa matkailua ilman matkustamista – matkailusta tuttuja elämyspalveluita kotipaikkakunnilla. Voidaanko siis matkailijoiden asenteita todella muuttaa suosimaan matkustamattomuutta?
Association of American Geographersin konferenssissa Seattlessa esitelmäni otsikkona oli Sustainability and the democratization of tourism. Olin Eurobarometer-tilastoaineiston pohjalta tarkastellut matkustamattomien osuutta ja syitä vuosina 1985-2008. Aineiston pohjalta näyttää siltä, että ulkomaille matkustamisesta ulkomaille on tullut yhä yleisempää toimintaa, johon osallistuu suurin osa väestöstä. Erityisesti taloudellisten syiden takia matkustamattomien osuus on pienentynyt tarkasteluajankohtana, toisin sanoen matkailu on demokratisoitunut. Toisaalta niiden matkustamattomien, jotka eivät kärsi varallisuuden puutteesta tai ikä rajoita matkustamista, on pysynyt ennallaan tai jopa suurentunut joissain maissa. Matkailututkimuksessa ilmiötä on tutkittu vähän, emmekä tunne syitä matkustamattomuuteen kovinkaan hyvin.
Esitin esitelmässäni kysymyksen siitä, voisiko ilmiön taustalla olla asenteiden muutos matkustamattomuutta tukevaksi ja ovatko ihmiset ylipäätään valmiita lopettamaan matkustamistaan ympäristösyistä. Pohjois-Arizonan yliopiston maantieteen professori Alan Lew tweettasi kysymyksen ja siitä tuli yksi eniten retweetatuista konferenssia koskevista viesteistä Twitterissä.
Vastaus oli varsin yksimielinen. Ympäristö- ja matkailututkimuksen asiantuntijoista ei juuri kukaan ole valmis luopumaan matkustamiseen perustuvasta elämäntavasta. Kuinka todennäköistä se on muiden keskuudessa ja onko se edes toivottavaa, sillä kovin moni alue on riippuvainen matkailutuloista.
Kirjoittanut: Antti Honkanen, julkaistu alunperin osoitteessa www.matkailututkimus.fi 14.5.2011.
UNWTO-järjestön arvion mukaan matkailun osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöstä on 5 prosenttia. Tästä liikenteen osuus on 75 prosenttia ja matkakohteessa tapahtuvien aktiviteettien vain 25 prosenttia. IPCC puolestaan arvioi, että yksin lentoliikenteestä aiheutuu 3% kokonaispäästöistä. Matkakohteessa matkailijat voivat olla vastuullisia ja elinkeino toimia esimerkillisesti, mutta matkustaminen itsessään synnyttää haitallisia päästöjä.
Paljonko on paljon -tyyppiset kysymykset ovat vaikeita. Matkailu ei ole merkittävin syy ilmastonmuutokselle. Sen ongelma on kuitenkin kasvu. Kansainvälinen matkailu on muutamaa yksittäistä vuotta lukuun ottamatta kasvanut joka vuosi. Suurin kasvupotentiaali on tällä hetkellä esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, joissa kasvua on ollut jopa 10 prosenttia vuosittain. Vaikka päästöjä pystyttäisiin vähentämään matkustajaa kohti, kasvun seurauksena kokonaispäästöt lisääntyvät tulevaisuudessa. Matkailuelinkeino ei ole pienentämässä vaan lisäämässä kasvihuonepäästöjään maailmanlaajuisesti vaikka toiminnassa kiinnitetään huomiota ympäristöystävällisyyteen. Voidaankin sanoa, että merkittävintä ekomatkailua on matkustamattomuus.
Matkailun päästöjä on mahdollista vähentää teknologisin keinoin, rajoituksilla ja verotuksella sekä muuttamalla ihmisten asenteita. Esimerkiksi lentokoneiden teknologinen kehitys tekee niistä polttoainetaloudellisempia. Matkailun kasvu syö kuitenkin teknologian kehittymisen tuoman edun. Vaikka lentoyhtiöiden välillä on eroja keskimääräisen polttoainekulutuksen suhteen, kalustoa ympäristöystävälliseksi muutettaessa vanha kone ei useinkaan poistu liikenteestä vaan jatkaa sitä jossain muualla. Uudet vähäpäästöiset konetyypit eivät korvaa vanhoja vaan lisäävät ilmailuliikenteen määrää.
Matkailua voidaan rajoittaa lainsäädännöllä. Esimerkiksi viisumisäännökset vähentävät matkailua, mutta niistä ollaan pikemminkin luopumassa kuin lisäämässä. Verotuksella kulutusta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja erilaisia ekoveroja on kokeiltu useassa matkakohteessa. Lentoliikenne on tulossa osaksi päästökauppaa, mikä korottaa lentolippujen hintoja jonkin verran.
Matkailijoiden asenteita voidaan muuttaa ekomatkailua suosiviksi, mutta ehkä myös kotiin jäämistä tukeviksi. Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen esittää matkailun ja elämystuotannon klusteriohjelman vuosijulkaisussa matkailua ilman matkustamista – matkailusta tuttuja elämyspalveluita kotipaikkakunnilla. Voidaanko siis matkailijoiden asenteita todella muuttaa suosimaan matkustamattomuutta?
Association of American Geographersin konferenssissa Seattlessa esitelmäni otsikkona oli Sustainability and the democratization of tourism. Olin Eurobarometer-tilastoaineiston pohjalta tarkastellut matkustamattomien osuutta ja syitä vuosina 1985-2008. Aineiston pohjalta näyttää siltä, että ulkomaille matkustamisesta ulkomaille on tullut yhä yleisempää toimintaa, johon osallistuu suurin osa väestöstä. Erityisesti taloudellisten syiden takia matkustamattomien osuus on pienentynyt tarkasteluajankohtana, toisin sanoen matkailu on demokratisoitunut. Toisaalta niiden matkustamattomien, jotka eivät kärsi varallisuuden puutteesta tai ikä rajoita matkustamista, on pysynyt ennallaan tai jopa suurentunut joissain maissa. Matkailututkimuksessa ilmiötä on tutkittu vähän, emmekä tunne syitä matkustamattomuuteen kovinkaan hyvin.
Esitin esitelmässäni kysymyksen siitä, voisiko ilmiön taustalla olla asenteiden muutos matkustamattomuutta tukevaksi ja ovatko ihmiset ylipäätään valmiita lopettamaan matkustamistaan ympäristösyistä. Pohjois-Arizonan yliopiston maantieteen professori Alan Lew tweettasi kysymyksen ja siitä tuli yksi eniten retweetatuista konferenssia koskevista viesteistä Twitterissä.
Vastaus oli varsin yksimielinen. Ympäristö- ja matkailututkimuksen asiantuntijoista ei juuri kukaan ole valmis luopumaan matkustamiseen perustuvasta elämäntavasta. Kuinka todennäköistä se on muiden keskuudessa ja onko se edes toivottavaa, sillä kovin moni alue on riippuvainen matkailutuloista.
Kirjoittanut: Antti Honkanen, julkaistu alunperin osoitteessa www.matkailututkimus.fi 14.5.2011.
Kommentit
Lähetä kommentti