kirjoittanut Ulla Ritola-Pesonen, julkaistu alunperin osoitteessa www.matkailututkimus.fi 29.11.2011.
St. Anne’s College Oxford 8.–9.12.2011
”Näinä ankarina ja askeettisina (austere) aikoina on tärkeä muistuttaa itseämme työmme arvosta ja etsiä uusia tapoja tehdä työmme entistä paremmin” toivotti professori Robert Maitland, ATHE–järjestön (Association for Tourism in Higher Education) puheenjohtaja, vuosikonferenssin osanottajat tervetulleiksi St. Annen kollegeen Oxfordin yliopistoon. Konferenssin kesto ja kustannukset oli konkreettisesti sopeutettu osanottajien resursseihin, silti osanottajamäärä (noin 50 henkeä) oli tavallista pienempi. Konferenssin teema “Valuing Tourism in Higher Education: Capitalising on HE-Industry Links” innosti minut laatimaan abstraktin aiheesta “Multidisciplinary tourism network program – from minor to a major issue”. Esitelmäni käsitteli maaliskuussa 2011 ilmestyneen Matkailualan verkostoyliopiston opinnot vuosina 1995–2007 aloittaneiden työllistymistä ja opiskelun motiiveja tutkineen selvityksen tuloksia (Pasi Saukkonen. Matkailualan sivuaineopinnoilla valmiuksia työelämään. Vuosina 1995–2007 MAVY-opinnot aloittaneiden työllistyminen ja opiskelun motiivit. Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian raportteja -sarja 2/2011). Voiko sivuaineena suoritettava, verkostomallisesti toteutettu monitieteinen matkailualan yliopisto-opetus johtaa opiskelijan työuralla merkitykselliseen vaikutukseen?
Konferenssissa oli varattu aikaa aktiiviseen keskusteluun, joita alustivat mm. professorit Chris Cooper ja Brian Wheeller sekä elinkeinon näkökulmasta Kurt Janson (Tourism Alliance) ja Dermot Blastland (TUI). Keskusteluissa tuli esiin syvä huoli siitä, kuinka matkailualan koulutusohjelmat pärjäävät brittiläisessä kiristyvässä yliopisto-opintojen kilpailussa. Opiskelijoita on toistaiseksi riittänyt, vaikka hakijamäärät ovat ”stabilisoituneet” tai laskeneet. Merkittäviä matkailualan koulutusohjelmia on myös lakkautettu. Suuri huolen aihe oli ”Employability”: kuinka hyvin matkailualan koulutusohjelmista valmistuneet saavat työpaikan ja etenevät työurillaan. Kuinka suuri painoarvo opintojen aikana tulisi antaa työelämävalmiuksien hankkimiselle, vai tulisiko panostaa entistä enemmän akateemisten valmiuksien hankkimiseen? Miten tämä vaikuttaa opettajien ammattitaitovaatimuksiin? Missä suhteessa opettajien tulisi voida keskittyä tutkimukseen ja toisaalta opetukseen ja opetuksen ja työelämän vuorovaikutukseen? Konferenssin alustuksissa käsiteltiinkin tapoja, joilla opetuksen ja työelämän vuorovaikutusta on vahvistettu. Pienetkin aloitteet todettiin merkityksellisiksi.
Britanniassa 9000 punnan lukuvuosimaksu takaa, että vanhemmat katsovat tarkkaan, mihin koulutusohjelmiin nuoret hakeutuvat. Opiskelijat ovat ilman muuta asiakkaita – mutta toivottavasti myös co-creators. Vanhemmille on tärkeää se, miten varmasti koulutusohjelmista työllistyy. Opiskelijat ovat valintoja tehdessään kiinnostuneita kansallisen opiskelijapalautteen (National Student Survey, NSS) tuloksista, jotka ovat saatavilla Unistats–sivuilla. Opiskelijapalautetta on kerätty vuodesta 2005. Rehtorit seuraavat myös tiivisti opiskelijapalautteen tuloksia ja reagoivat näihin nopeastikin. Keskusteluissa tuli esille pelko, että tutkimuksen merkitys tässä kuviossa on jäämässä häviölle. Laadukas yliopisto-opetus edellyttää kuitenkin laadukasta tutkimusta. Muuta ratkaisua tilanteeseen ei keskusteluissa löytynyt, kuin että työn laatua tulee parantaa kaikessa toiminnassa: opetuksessa ja sen tukitoimenpiteissä, ohjauksessa, tutkimuksessa sekä yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja vaikuttavuudessa. Matkailuala todettiin jälleen kerran elinkeinona haasteelliseksi, koska se on alana hyvin sirpaleinen ja monimuotoinen. Vaikka puhutaan matkailualasta, matkailu ymmärretään laajana käsitteenä.
Dermot Blastland korosti, että matkailualan tutkinnon suorittaneet kilpailevat alan työpaikoista kaikkien muiden eri aloilta valmistuneiden kanssa. Akateemista väkeä palkataan koko ajan (esim. brilliant language students), mutta rekrytointi ei välttämättä kohdistu matkailualan tutkinnon suorittaneisiin. Konferenssiväki jäi hieman hämmentyneenä miettimään, mitä johtopäätöksiä tilanteessa tulisi tehdä. Palattiin konferenssin teemaan; arvostetaanko matkailualan koulutusohjelmia tarpeeksi yliopistoissa, alan itsensä keskuudessa? Mistä johtuu, jos ei arvosteta?
MAVY:n malli vaikutti näissä keskusteluissa järkevältä tavalta järjestää yliopistotasoinen matkailualan suuntautuminen. Myös se, että olimme tehneet laajan valmistuneille suuntautuneen selvityksen työllistymisestä ja opintojen motiiveista oli käsittääkseni aika poikkeuksellista ja tutkimuksesta kannattaa levittää tietoa laajemmaltikin. Mutta tärkeintä on, että tutkimus vaikuttaa MAVY:n toiminnan kehittämiseen.
St. Anne’s College Oxford 8.–9.12.2011
”Näinä ankarina ja askeettisina (austere) aikoina on tärkeä muistuttaa itseämme työmme arvosta ja etsiä uusia tapoja tehdä työmme entistä paremmin” toivotti professori Robert Maitland, ATHE–järjestön (Association for Tourism in Higher Education) puheenjohtaja, vuosikonferenssin osanottajat tervetulleiksi St. Annen kollegeen Oxfordin yliopistoon. Konferenssin kesto ja kustannukset oli konkreettisesti sopeutettu osanottajien resursseihin, silti osanottajamäärä (noin 50 henkeä) oli tavallista pienempi. Konferenssin teema “Valuing Tourism in Higher Education: Capitalising on HE-Industry Links” innosti minut laatimaan abstraktin aiheesta “Multidisciplinary tourism network program – from minor to a major issue”. Esitelmäni käsitteli maaliskuussa 2011 ilmestyneen Matkailualan verkostoyliopiston opinnot vuosina 1995–2007 aloittaneiden työllistymistä ja opiskelun motiiveja tutkineen selvityksen tuloksia (Pasi Saukkonen. Matkailualan sivuaineopinnoilla valmiuksia työelämään. Vuosina 1995–2007 MAVY-opinnot aloittaneiden työllistyminen ja opiskelun motiivit. Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian raportteja -sarja 2/2011). Voiko sivuaineena suoritettava, verkostomallisesti toteutettu monitieteinen matkailualan yliopisto-opetus johtaa opiskelijan työuralla merkitykselliseen vaikutukseen?
Konferenssissa oli varattu aikaa aktiiviseen keskusteluun, joita alustivat mm. professorit Chris Cooper ja Brian Wheeller sekä elinkeinon näkökulmasta Kurt Janson (Tourism Alliance) ja Dermot Blastland (TUI). Keskusteluissa tuli esiin syvä huoli siitä, kuinka matkailualan koulutusohjelmat pärjäävät brittiläisessä kiristyvässä yliopisto-opintojen kilpailussa. Opiskelijoita on toistaiseksi riittänyt, vaikka hakijamäärät ovat ”stabilisoituneet” tai laskeneet. Merkittäviä matkailualan koulutusohjelmia on myös lakkautettu. Suuri huolen aihe oli ”Employability”: kuinka hyvin matkailualan koulutusohjelmista valmistuneet saavat työpaikan ja etenevät työurillaan. Kuinka suuri painoarvo opintojen aikana tulisi antaa työelämävalmiuksien hankkimiselle, vai tulisiko panostaa entistä enemmän akateemisten valmiuksien hankkimiseen? Miten tämä vaikuttaa opettajien ammattitaitovaatimuksiin? Missä suhteessa opettajien tulisi voida keskittyä tutkimukseen ja toisaalta opetukseen ja opetuksen ja työelämän vuorovaikutukseen? Konferenssin alustuksissa käsiteltiinkin tapoja, joilla opetuksen ja työelämän vuorovaikutusta on vahvistettu. Pienetkin aloitteet todettiin merkityksellisiksi.
Britanniassa 9000 punnan lukuvuosimaksu takaa, että vanhemmat katsovat tarkkaan, mihin koulutusohjelmiin nuoret hakeutuvat. Opiskelijat ovat ilman muuta asiakkaita – mutta toivottavasti myös co-creators. Vanhemmille on tärkeää se, miten varmasti koulutusohjelmista työllistyy. Opiskelijat ovat valintoja tehdessään kiinnostuneita kansallisen opiskelijapalautteen (National Student Survey, NSS) tuloksista, jotka ovat saatavilla Unistats–sivuilla. Opiskelijapalautetta on kerätty vuodesta 2005. Rehtorit seuraavat myös tiivisti opiskelijapalautteen tuloksia ja reagoivat näihin nopeastikin. Keskusteluissa tuli esille pelko, että tutkimuksen merkitys tässä kuviossa on jäämässä häviölle. Laadukas yliopisto-opetus edellyttää kuitenkin laadukasta tutkimusta. Muuta ratkaisua tilanteeseen ei keskusteluissa löytynyt, kuin että työn laatua tulee parantaa kaikessa toiminnassa: opetuksessa ja sen tukitoimenpiteissä, ohjauksessa, tutkimuksessa sekä yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja vaikuttavuudessa. Matkailuala todettiin jälleen kerran elinkeinona haasteelliseksi, koska se on alana hyvin sirpaleinen ja monimuotoinen. Vaikka puhutaan matkailualasta, matkailu ymmärretään laajana käsitteenä.
Dermot Blastland korosti, että matkailualan tutkinnon suorittaneet kilpailevat alan työpaikoista kaikkien muiden eri aloilta valmistuneiden kanssa. Akateemista väkeä palkataan koko ajan (esim. brilliant language students), mutta rekrytointi ei välttämättä kohdistu matkailualan tutkinnon suorittaneisiin. Konferenssiväki jäi hieman hämmentyneenä miettimään, mitä johtopäätöksiä tilanteessa tulisi tehdä. Palattiin konferenssin teemaan; arvostetaanko matkailualan koulutusohjelmia tarpeeksi yliopistoissa, alan itsensä keskuudessa? Mistä johtuu, jos ei arvosteta?
MAVY:n malli vaikutti näissä keskusteluissa järkevältä tavalta järjestää yliopistotasoinen matkailualan suuntautuminen. Myös se, että olimme tehneet laajan valmistuneille suuntautuneen selvityksen työllistymisestä ja opintojen motiiveista oli käsittääkseni aika poikkeuksellista ja tutkimuksesta kannattaa levittää tietoa laajemmaltikin. Mutta tärkeintä on, että tutkimus vaikuttaa MAVY:n toiminnan kehittämiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti