Luontomatkailua kulttuuriympäristössä vai kulttuurimatkailua luontoympäristössä – Onko tarvetta tehdä eroa?

Kirjoittanut Henna Konu

Luontomatkailusta puhuttaessa useimmiten keskitytään erilaisiin luontoaktiviteetteihin, kuten vaellukseen, melontaan tai kalastukseen. Suomen luontomatkailusta suurin osa tapahtuu erilaisilla metsä- ja vesialueilla, joihin ihmisten elämä, historia ja perinteet kytkeytyvät. Näin ollen metsä- ja vesistöalueet Suomessa ovat usein myös kulttuuriympäristöjä, sillä ihminen on vaikuttanut usein eri maisemien muotoutumiseen. Eri luontokohteilla on myös vahva kulttuurinen yhteys, joista Suomen kansallismaisemat toimivat hyvänä esimerkkinä.

Luonnon ja kulttuurin yhteys

On siis huomioitava, että luonto- ja kulttuurimatkailun kohteet eivät välttämättä eroa toisistaan tietyillä alueilla paljoakaan. Matkailijoille voidaan tarjota luontoympäristössä järjestettäviä kulttuuritapahtumia, ja luontovaellukset ja reitit voivat kulkea kulttuuriympäristöissä. Se, mielletäänkö metsä- tai vesiympäristö luonto- vai kulttuurimatkakohteena, riippuu pitkälti tuotteista, palveluista ja profiileista, joita suunnataan eri matkustusmotiivit omaaville matkailijoille. Toisaalta sekä kulttuuriset että luontoelementit voivat tuoda lisäarvoa matkailijoille molemmissa tapauksissa.

                                Kolin kansallismaisema (Kuva: Henna Konu).

Luontomatkailussa on siis mahdollista hyödyntää suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvää potentiaalia. Kulttuuriperintöön liittyvät niin kulttuuriympäristöt kuin aineeton kulttuuriperintö. Aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluvat paikalliset tavat, elämäntapa, perinteet, musiikki, mutta myös perinteiset uskomukset ja myytit. Aineetonta kulttuuriperintöä hyödyntämällä on mahdollista kehittää uudentyyppisiä tarinoihin ja kulttuuriperintöön linkittyviä matkailupalveluita. Näitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset temaattiset luontovaellukset, jotka pohjautuvat Suomen luontoläheiseen muinaisuskoon tai suomalaisten luontosuhteeseen.

Aineetonta luontoon liittyvää kulttuuriperintöä on myös luonnontuotteiden erilainen hyödyntäminen. Esimerkiksi villiruokaan liittyviä kursseja ja palveluita on jo tarjolla, mutta suomalaista luonto-osaamista voitaisiin hyödyntää myös laajemmin. Tämä linkittyy myös luonnon tuomiin hyvinvointivaikutuksiin ja erilaisten luontotuotteiden terveysvaikutuksiin.

Asiakaslähtöiset luontokokemukset

Ketkä sitten ovat kiinnostuneita tällaisista palveluista? Palveluita kehitettäessä on tärkeää pitää mielessä, ketkä ovat potentiaaliset palveluiden käyttäjät. Esimerkiksi kiinalaisia matkailijoita ei kiinnosta luontokohteissa tieteellinen tieto luonnosta, vaan heille luonnon merkitys ja arvo avautuvat erityisesti luonnon kulttuuristen merkitysten ja tarinoiden kautta. Heille houkutteleva luontokohde on sellainen, jossa ihmisen vaikutus on läsnä tavalla tai toisella. Japanilaisilla on läheinen suhde luontoon, mikä juontaa juurensa shintolaisuudesta, jossa jumaluutta nähdään olevan kaikkialla luonnossa. Japanilaisia siis voisi kiinnostaa suomalaisten luontosuhde, luonnonantimien hyödyntäminen ja luontoon pohjautuva muinaisusko ja tavat. Keskeistä on kuitenkin tuoda kulttuuriperintöön liittyvä tieto esille oikealla tavoin – tarinoiden avulla elävöittämällä.

                                Sienien keräystä Petkeljärvellä (Kuva: Henna Konu).

Strategiasta käytäntöön

Luonnon ja kulttuurin yhdistäminen matkailupalveluissa mahdollistaa uudenlaisten tuotteiden ja palveluiden syntymisen. Tätä luontoon ja kulttuuriin liittyvää matkailua ja sen kehittämisen merkitystä on myös korostettu useissa eri kehittämisstrategioissa. Esimerkiksi SuomenKulttuuriympäristöstrategiassa 2014-2020 kulttuuriympäristö nähdään voimavarana, joka tukee kestävää kehitystä, ja maisemien ja niiden kulttuuri- ja luontoarvojen nähdään olevan yksi Suomen matkailun vahvuustekijöistä. Myös Suomenmatkailustrategiassa 2015-2025 kulttuurimatkailu ja suomalaiset tarinat ovat tunnistettu yhdeksi matkailun mahdollisuudeksi ja kulttuuri on yksi tuotekehityksen painopistealueiden teemoista. Metsiin ja vesistöihin liittyvät kulttuuriympäristöt ja niiden hyödyntäminen tai kestävä kehittäminen matkailun näkökulmasta on nostettu esille myös useissa muissa strategioissa, kuten Suomen biotalousstrategiassa, Fennoskandianvihreän vyöhykkeen kehittämisstrategiassa sekä sinisenbiotalouden kansallisessa kehittämissuunnitelmassa. Keskeistä olisi, että nämä strategioissa tunnistetut mahdollisuudet konkretisoituisivat erilaisiksi toimenpiteiksi, tavoitteet olisivat yhdenmukaisia ja roolitukset eri toimijoiden välillä olisivat selkeät. Tämä ehkäisisi päällekkäistä toimintaa ja tehostaisi resurssien käyttöä.

Virkein-hanke

Kulttuuriympäristön roolia ja merkityksiä luontomatkailussa käsitellään laajemmin Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- jamatkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi -hankkeessa. Hankkeen puitteissa työstetään laajaa katsausta luontomatkailun ja luonnon virkistyskäyttöön liittyvistä teemoista, kuten ympärivuotisuudesta, kulttuuriympäristöistä, kansainvälisistä luontomatkailun kohderyhmistä ja sosiaalisen median hyödyntämisestä luontomatkailussa. Hankkeessa käsiteltäviin teemoihin liittyvä taustaraportti julkaistaan kevään 2017 aikana.